Ei niin kovaa kiveä, ettei vesi sitä uurtaisi,

ei niin kivistä sydäntä, ettei rakkaus sitä murtaisi.

Kuinka kivasti kaikki kirjoitittekaan, kuvasitte, kirjaimella kovin kovalla, koputellen, keikistellen, kujersitte. Hellän hersyviä hetkiä huvitellen heittelitte. Kiitos.

Kiviä minä täällä edelleenkin tarjoilen, käännelkäähän ja väännelkäähän, sydämen kivisen ehkä kaunistatte, kokoatte, omistajan piilostansa etsitte tai sitten jotain ihan muuta kuvasta löytänette. Kuvan saa taas isommaksi klikkaamalla.